Vastuulliset julkiset hankinnat - Finnwatchin toiminnanjohtajan alustus FIPSU ry:n vuosikokouksessa

13.3.2017

Suomessa julkisille hankinnoille ei aseteta juurikaan vastuullisuuskriteereitä. Merkittävä osasyy on asiantuntemuksen puute siellä, missä siitä olisi eniten hyötyä eli hankintoja tekevien päättäjien keskuudessa.

FIPSU ry:n 10.3.2017 järjestetyn vuosikokouksen yhteydessä Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala piti alustuksen julkisten hankintojen vastuullisuudesta. Finnwatch on Suomessa ainoa laatuaan, yritysten toimintaa ulkomailla ja erityisesti nk. riskimaissa valvova vahtikoirajärjestö. Painopisteet ovat työelämän oikeuksien toteutumisen valvonnassa sekä alihankintaketjujen vastuullisuuden ja verovastuullisuuskysymysten tarkastelussa. Kevään kuntavaalien ja tekeillä olevan sote-uudistuksen kynnyksellä kysymys vastuullisista hankinnoista on nyt erityisen ajankohtainen.

Suomalaisyritysten ongelmalliset hankintaketjut

Finnwatch on tutkimusten ja raporttiensa kautta toistuvasti osoittanut, kuinka useissa Suomessa myytävien hyödykkeiden tuotantoketjuissa työskentelee ihmisiä epäinhimillisissä olosuhteissa, riittämättömillä palkoilla. Riskimaissa on yleistä, että työntekijöillä ei ole mahdollisuuksia itse puolustaa oikeuksiaan, sillä ay-aktiiveja häiritään ja järjestäytymistä voidaan rajata esimerkiksi lainsäädännössä. Jotta tietoisuus ongelmista ja paine niiden korjaamiseksi kasvaisi, tarvitaan ennen kaikkea vahvempaa tietopohjaa kuluttajien sekä hankinnoista päättävien tahojen keskuudessa.

Kansainväliset periaatteet ja vastuunjako

Niin kutsutut Ruggien periaatteet määrittävät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä pelisääntöjä. Ne hyväksyttiin YK-tasolla vuonna 2011 ja myös Suomi on niihin sitoutunut.

Periaatteet rakentuvat kolmen pilarin ympärille: ”suojele – kunnioita – korjaa”. Ensimmäinen pilari viittaa valtioiden velvollisuuteen suojella ihmisoikeuksia. Toinen pilari käsittelee yrityksiin kohdistuvaa vaatimusta kunnioittaa ihmisoikeuksia. Kolmas, ja toistaiseksi heikoimmin toteutettu pilari, pitää sisällään valtioiden velvollisuuden varmistaa, että ihmisoikeusrikkomuksista aiheutuneet vahingot korjataan. Vartiala korostaa, että yrityksille suunnattu periaate ihmisoikeuksien kunnioittamisesta edellyttää aktiivisia toimenpiteitä ja että vastuu kulkee läpi koko hankintaketjun.

Osaamista vastuullisuusvajeen korjaamiseen

Ruggien periaatteet nostavat julkiset hankinnat – joihin pätevät valtion sitoumukset ihmisoikeussopimuksiin –tärkeään asemaan. Suomessa julkisten hankintojen arvo on noin viidennes maamme bruttokansantuotteesta, eli 30 miljardia euroa vuosittain. Silti kysymys niiden vastuullisuudesta saa hyvin vähän huomiota, mitä Vartiala pitää erityisen harmillisena huomioiden julkisten hankintojen huomattava markkinoita muokkaava vaikutus. Nykytilanteessa Suomi ei siis käytännössä aseta julkisiin hankintoihin juurikaan vastuullisuuskriteereitä.

Merkittävä osatekijä vastuullisuusvajeeseen on Vartialan mukaan se, että tietoa ja osaamista ei yksinkertaisesti ole siellä, missä sellaista tarvittaisiin. Esimerkiksi hankintalakia noudatetaan tarkasti, mutta jätetään huomiotta se, että hankintoihin kohdistuvia vaatimuksia ja kriteereitä olisi kilpailutustilanteessa mahdollista hyödyntää niin, että vastuullisuukysymykset otetaan huomioon. Hankinnoista vastaavat henkilöt eivät kuitenkaan yleensä ole tietoisia tästä, ja käytännössä säästöpyrkimykset johtavat siihen, että ostetaan halvinta katsomatta laajempia asiayhteyksiä ja vaikutuksia.

Kuntavaalit – mahdollisuus vaikuttaa

Koska vastuullisuuteen pyrkimistä ei valtion toimesta vaadita julkisissa hankinnoissa, asia on kuntapäättäjien sekä yksittäisten kuntalaisten varassa. Hankintaketjua voi lähteä kartoittamaan yksittäisestä tuotteesta, mikä on myös usein ollut Finnwatchin toimintamalli. Järjestö on esimerkiksi tutkinut Suomen sairaanhoitopiireihin hankittujen kumikäsineiden tuotantoa ulkomailla, ja raportoinut huonoista tehdasolosuhteista, alhaisista palkoista ja epäinhimillisestä kohtelusta.

Vartiala painottaa, että hankkijan ei tarvitse tehdä selvitystyötä omin päin. Asiantuntijoita on saatavilla ja esimerkiksi alihankintaketjun läpinäkyvyyden arviointiin voi pyytää apua. Myös eri hankkijatahojen yhteistyö vastuullisuuden selvittämisessä on mahdollisuus.

Yksilöllä on niin ikään vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia. Yksi konkreettisimmista vaikuttamiskeinoista on tällä hetkellä tulevissa kuntavaaleissa äänestäminen sekä vastuullisuuskysymysten tuntemuksen edellyttäminen omalta ehdokkaaltaan. Finnwatch kantaa oman kortensa vaalikekoon ja lanseeraa 16.3. kampanjan, jossa kehotetaan välttämään halvinta ja keskittymään hankintojen vastuullisuuteen.