Maahanmuuttajien työolot ja Suomen työlupakäytäntö synnyttivät keskustelua FIPSUn seminaarissa

19.12.2017

Jarkko Eloranta puhuu Työperäisen maahanmuuton haasteet -seminaarissa 18.12.2017.
Jarkko Eloranta puhuu Työperäisen maahanmuuton haasteet -seminaarissa 18.12.2017.

Maahanmuuttajien työllistyminen Suomeen on edelleen monen mutkan takana. Haasteina ovat muun muassa raskas työlupaprosessi, pitkät käsittelyajat ja kieli.

Työperäisen maahanmuuton haasteet -seminaarissa 18.12. keskusteltiin työperäisestä maahanmuutosta tutkimuksen, ay-liikkeen ja henkilöstöpalveluyritysten näkökulmasta. Lisäksi tilaisuudessa kuultiin maahanmuuttajien kokemuksia Suomessa työskentelystä ja Ruotsin kokemuksia saatavuusharkinnan poistamisesta. Tilaisuuden järjestivät Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistys FIPSU ry sekä eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta.

Helsingin yliopiston sosiologian laitoksen apulaisprofessori Lena Nären mukaan nykyiset ehdot työperäisen oleskeluluvan saamiselle ovat liian tiukat. Työperäisen oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkuvaa työntekoa kokopäiväisessä työssä ja riittävää toimeentuloa. Jotta työlupaa voi hakea, 37 viikkotyötunnin tulee täyttyä säännöllisesti. Edellytyksiä on vaikea toteuttaa nykyisillä keikkatöiden ja nollatuntisopimusten työmarkkinoilla. Työntekijän on ansaittava 2600 euroa kuukaudessa nettona, eli enemmän kuin palkansaajien yleisin kokonaisansio Suomessa on. Tämä johtaa käytännössä pakkoon tehdä useampaa työtä.

Näre on haastatellut maahanmuuttajia heidän työkokemuksistaan Suomessa. Siirtolaiset voivat olla hyvin haavoittuvaisessa asemassa ja ovat herkemmin hyväksikäytettävissä, koska he eivät tiedä oikeuksiaan esimerkiksi äitiyslomaan. Nären mukaan maahanmuuttopolitiikassa on otettava huomioon myös maahanmuuttajien ihmissuhteet. Maahanmuuttaja on muutakin kuin hänen työpanoksensa ja hänellä on myös perheensä, sosiaalinen verkostonsa sekä halu juurtua maahan, jossa työtä tehdään.

Myös SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta oli samaa mieltä siitä, että työlupaprosesseja tulee sujuvoittaa ja käsittelyaikoja lyhentää. Kansainvälisille osaajille ja siirtotyöläisille tulee olla myös neuvontapalveluja. SAK:n mukaan työsuojeluviranomaisilla on oltava riittävät resurssit työehtojen valvontaan ja työehtojen rikkominen on estettävä. Esimerkiksi alipalkkaus on kriminalisoitava.

 

SAK ei luopuisi saatavuusharkinnasta
 

Saatavuusharkinnassa selvitetään onko työmarkkinoilla jo saatavilla sopivaa työvoimaa kyseiseen tehtävään, ennen kuin oleskelulupa myönnetään EU:n ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevalle työntekijälle. Saatavuusharkinta tukee työmarkkinoilla jo olevien työnhakijoiden työllistymistä. Saatavuusharkinta koskee pelkästään työntekijäammatteja eli niin sanottua suorittavan tason työtä, esimerkiksi siivoojia, kokkeja ja rakennustyöntekijöitä.

SAK ei luopuisi saatavuusharkinnasta, koska työttömyys on edelleen korkealla tasolla. Elorannan mukaan tulisi kiinnittää huomiota jo Suomessa olevaan työvoimaan. Pahimmillaan paikallinen työvoima irtisanotaan ja korvataan edullisemmalla ulkomaisella työvoimalla. SAK:n tavoitteena onkin estää työehtojen ja palkkojen polkeminen.

 

Suomessakin on surkeita työehtoja
 

Tilaisuudessa kuultiin kahden maahanmuuttajan kokemuksia työskentelystä Suomessa. Filippiiniläinen tietokoneinsinööri Emmer Benito palkattiin Filippiineiltä työskentelemään kotihoitoyritykseen Suomeen. Rekrytoijana oli suomalais-filippiiniläinen pariskunta, ja Benito maksoi heille välitysmaksun. Suomessa selvisi, että kyse ei ollut kotihoidosta vaan siivouksesta. Benito ei saanut ensimmäisiltä kahdelta viikolta palkkaa, ja palkka oli vähemmän kuin luvattiin eli vain 500 euroa kuukaudessa. Kotisiivouskeikalla Beniton asiakkaalla oli filippiiniläinen puoliso, jolta Benito sai kuulla suomalaisesta työoikeudesta. Benito lähti poliisin puheille ja sai asianajajan. Kesti kuitenkin neljä vuotta ennen kuin tapaus selvisi ja Benito sai korvauksia. Nyt hän opiskelee lähihoitajaksi.

Virolainen Margit Aru on koulutukseltaan kirjanpitäjä, mutta on työskennellyt Suomessa siivousalalla ja laitoshuoltajana sairaalassa. Aru oppi suomea työelämässä, sillä kotisiivouksessa piti keskustella paljon ihmisten kanssa. Arun mielestä Viron työkulttuuri on vaativampi kuin Suomen. Suomessa on toisaalta vaikea saada ulkomaista koulutusta vastaavaa työtä.

Opteamin toimitusjohtaja Minna Vanhala-Harmasen mukaan työvoimaa rekytoidaan ulkomailta, kun sopivia tekijöitä ei Suomesta löydy.  Vanhala-Hermanen kertoi yhtenä ammattiryhmäesimerkkinä kokit. Sopivia kokkeja ei löytynyt, ennen kuin Opteam sai luopua saatavuusharkinnasta ja palkata kokkeja EU:n ulkopuolelta. Lopulta kokkeja löytyi Filippiineiltä.

Opteamin kokemusten mukaan ulkomailta rekrytointi on haastavaa. Ulkomaisten yhteistyökumppaneiden on oltava auktorisoituja, toimia eettisesti ja rekrytointiprosessin on oltava läpinäkyvää. Olisi tärkeää, että myös viranomaiset osallistuisivat rekrytointiin ja suomalaisista työnantajista sekä työolosuhteista kerrottaisiin enemmän.

 

Saatavuusharkinnan poistaminen ei ole ongelmatonta
 

Åsa Odin Ekman, Tjänstemannens centralorganisation TCO:n tutkija, kertoi Ruotsin kokemuksia työperäisestä maahanmuutosta ja saatavuusharkinnan poistamisesta. Maahanmuuttovirasto katsoo työnhakijan työtarjouksen, työnantajan taustat ja että työolosuhteet ovat työehtosopimusten mukaiset. Järjestelmä on avoin kaikille ammattiryhmille. Joskus maahanmuuttovirasto voi hylätä työsopimuksen jos pitää sitä väärennettynä.

Järjestelmässä oli kuitenkin alussa paljon hyväksikäyttöä, ja esimerkiksi marjanpoimijat työskentelivät alipalkattuina huonoissa työolosuhteissa. Kun väärinkäytökset paljastuivat, työntekijä menetti työlupansa. Järjestelmä on kuitenkin muuttunut vuosien varrella, ja työnantajalla on vastuu järjestää työolosuhteet niin ettei työntekijä joudu kärsimään seurauksista. Ruotsin järjestelmä ei kuitenkaan auta kaikkeen työvoimapulaan, esimerkiksi julkisen sektorin haasteisiin.

Työlupa saadaan Ruotsissa kahdeksi vuodeksi ja se on sidottu työnantajaan. Jos työt loppuvat, työnhakijalla on korkeintaan puoli vuotta aikaa hakea töitä. Turvapaikanhakijan on vaikea vaihtaa statusta työttömäksi työnhakijaksi. Työlupaa pitää yleensä hakea Ruotsin ulkopuolelta, minkä tarkoitus on välttää vääriä turvapaikkahakemuksia.

 

FIPSU:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine kiitti osallistujia ratkaisukeskeisestä ja rakentavasta keskustelusta. Niemi-Laine otti esille FIPSU:n päivitetyt ulkomaisen työvoiman rekrytoinnin teesit.

FIPSU edellyttää, että ulkomaista työvoimaa rekrytoitaessa työnantaja vastaa siitä, että työntekijä saa jo lähtömaassaan riittävästi tietoa tarjottavasta työpaikasta, työtehtävästä, tehtävän vaatimuksista ja työsuhteen ehdoista. Työntekijälle on myös annettava riittävästi tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja lainsäädännöstä sekä siitä, kenen puoleen voi kääntyä ongelmatilanteissa. Rekrytoinnin on oltava valvottua. Ei ole oikein, että työntekijät joutuvat maksamaan rekrytointifirmoille siitä, että he saavat töitä ulkomailta.

– Me tarvitsemme nuoria, osaavia maahanmuuttajia ylläpitämään hyvinvointiamme. Toivon, että voimme yhdessä luoda suvaitsevan, monikulttuurisen, ihmisarvoa kunnioittavan ja yhdenvertaisen Suomen, jossa kaikkien on hyvä elää ja tehdä töitä, Niemi-Laine kiteytti.